keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Conia kasaamassa - ohi on, Katsudocon.



Perjantai-iltana klo: 22.00 näytti tältä


Mistä con sai alkunsa? Sen kun tietäisi! Mutta kalenteria taaksepäin selatessa elokuussa 30pvä olimme käyneet minä, Pia sekä Forumin omistaja aamukahvilla juttelemassa, miten pitkällä tapahtuma jo etenee.

25.7 olen merkinnyt itseni käymään Pian luona. Mutta ennen tuota kaikki sai alkunsa. 7.7 oli avokin tytön synttärit, jonne kävimme ostamassa korttitarvikkeita. Nuo käytiin muistaakseni ostaa 3.7 – eli aikaa ei ollut paljon kortteja tehdä. Tällöin satuin juttelemaan Pia kanssa aiheesta Japani (olin tullut pari viikkoa sitten Japanin reissulta) ja cosplay. Pia sitten totesi, että oli kesällä aiemmin jutellut jonkun Jyväskyläläisen kanssa, joka kuulemma joitakin con-tapahtumia oli järjestänyt. Pia mietti, että olisi sellainen hieno järjestää, mutta ei ole saanut ketään mukaansa. Tässä vaiheessa minä avasin suuni; minullahan oli suunnitelmissa Kosupurecon. Kerroin sitten suunnitelmistani ja Pia innostui. Sovimme palaavamme asiaan ja muistaakseni tällöin sovimme tapaamisen seuraavaan viikkoon.

Ensimmäinen tapaaminen oli aika katastrofi. Molemmat olimme miettineet ihan erilaisia tapahtumia ja elimme eri maailmassa. Mitä en tiennyt mitä tapahtuma vaati ja Pia ei tiennyt, mitä con-tapahtuma piti sisällään. Jouduimme siis neuvomaan toinen toisiamme.

Myös tapahtuman runko erosi molemmilla. Minun mielessäni tapahtuma oli n. 4h mittainen cosplaytapaaminen Pian askartelupuodin edessä Forumin aukiolla, jossa lava nyt sijaitsi. Pian mielessä oli taas yksipäiväinen tapahtuma iltabileineen. Lähdimme siis sitä ideaa rakentamaan. Päätimme vain samalla tehdä kaksipäiväisen tapahtuman, kerta yökin oli jo varattu.

Ensimmäisen tapaamisen jälkeen Pia laittoi kyselyä Forumille, että sopiiko tällainen tapahtuma järjestää. Vastaus tuli yllättävän nopeaa ja oli vielä myönteinen. Parin päivän päästä olimme saaneet koko kauppakeskuksen käyttöömme sovitulle päivämäärälle.

Tästä se kaikki alkoi.

Tässä on myös syy, miksi conia ei aiemmin mainostettu. Emme tienneet itsekään conin synnystä kuin muutama kuukausi aiemmin. Heinäkuussa idea sai alkunsa ja lokakuussa con oli jo ulkona.

Joissakin palautteissa kiiteltiin sitä, että saatiin tämänkin tasoinen con rakennettua alle tusinan (?) ihmisiä voimin. Kyllä, niin saatiin. Itse asiassa suunnittelemassa ja toteuttamassa oli vain kaksi ihmistä: minä ja Pia. Muuten saimme sitten apua minun kavereiltani sekä Pian tuttavapiiriltä ja työntekijöiltä. Suurin osa pajanpitäjistä oli minulle tuttua väkeä – samoin muut conissa esillä olleet avustajat. Tuomarit olivat tuttuja ja Jyväskyläläisiä. Äänimies oli Forumin kautta hommattu. Iltabileiden DJ oli ulkopuolelta minun hakemani ja iltabileiden jv:t olivat minun tuttujani. Se iso, pelottava mies on itse asiassa minusta vartijan kouluttanut.
Jos lasketaan kaikki conia kasaamassa olleet henkilöt lauantaina, oli meitä yhteensä 5. Lisänä äänimies, joka tuli katsomaan kanssamme musiikin ja hoiti sen koko päivän. Vartijat, jotka kantoivat lavat. Tämä tuo lisää +4, eli 9kpl. Sitten pajan ja ohjelmanpitäjät vastasivat omista paikoistaan.

Pienellä porukallahan me tätä conia kasasimme. Ensivuonna otamme mukaan kyllä enemmän porukkaa auttamaan, mutta päädyimme jo nyt siihen, että emme ota hirveää lössiä. Kun mukana on pieni, tiivis joukko ihmisiä, hoidetaan asiat paremmin. Meillä oli nytkin työvoimassa henkilö, joka ei tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin jutteli mukavia ihmisille. Jos otamme useamman tällaisen ja vielä tuiki tuntemattoman meille, emme pysty takaamaan, että tällaisia ei tule enemmän. Kun vänkärit ovat tuttuja, on suurempi todennäköisyys, että hommat tulee hoidettua.  

Katsudocon herätti jo ennen h-hetkeä kaksijakoisia mielipiteitä: täyttä p*kaa ja upean erilaista. Ensimmäisiä ajatuksia taisi olla paljon enemmän. Paljon ennakkoasenteita oli myös matkassa:
- conissa on ulkopuolista väkeä, joten kiusaamista tulee paljon
- tilat ovat ahtaat
- myyjiä ei tule ulkopuolelta, vain kauppakeskuksen omat
- ohjelmia ei voida tarjota
- kukaan ei cossaa
- ketään ei tule paikalle

Hyvin silti näytti väkeä riittävän, ihmisiä oli cosplaypuvuissa tai aiheeseen liittyvissä vaatetuksissa. Tiloja kehuttiin tilaviksi, eikä liian ahtaiksi. Myyjiä oli kauppakeskuksen ulkopuolelta niin firmojen kuin taidekujalaisten muodossa. Ohjelmaa löytyi, vaikka ei kovin suurta valikoimaa. Ja väkeä oli! Varovainen arvio meiltä oli, että virallisia conikävijöitä oli n. tuhat. Lippuja ostaneita oli n. 150. Kauppakeskuksen omat laskurit laskivat koko viikonlopun kävijöitä ja jouduimme vertaamaan viikon 41 kävijämäärää viikonlopun 40 kävijämäärään. Tästä saimme tuon varovaisen arvion. Jos taas verrataan con-viikonlopun kävijämäärää viikonlopun 39 määrään, saisimme kävijämäärän tuplattua muutamankin kerran. Emme siis pysty aivan tarkkaa arviota sanomaan. Kaikkea tuon 150-lipunostaneen ja 20 000 väliltä. Viimeinen lukuhan totta kai kuulostaa kaikkein upeimmalta, mutta on todellakin liioittelua.

Paljon meni pieleen, mutta paljon myös onnistui conin järjestämisessä. Listaan tähän nyt rakentavasta palautteesta (anteeksi, en nyt käsittele ”vittu mitä paskaa”-palautteita rakentavana) poimitut miinukset, joita selittelen parhaani mukaan. Tottakai värittelen tähän päälle kukkia, sydämiä ja hymynaamoja, enkä piirrä ukkospilviä ja kalloja. Lukekaapa siis minun kootut selitykset:

- Iltabileet
Iltabileet olivat ensimmäisten tuntien aikana hyvin hiljaiset – verrattavissa baari-iltojen alkuun. Sama skenaario näkyy baareissa, jotka aukeavat klo: 21.00 – ei niin ketään missään ja paikka on autio. Sama oli meillä. Vasta lähempänä puolta yötä kun olimme juosseet kaverini kanssa joka ikisen tutun biisin kohdalla tanssilattialle, alkoi mukaan tulemaan myös muitakin. (samoin bileisiin ylipäätään) Viimeisen, yltiönopean Gangnamstylen kohdalla saimme kaikki iltabilettäjät jopa mukaan tanssilattialle. Forumin omistaja mukaan lukien!

Osa siis lähti ikävä kyllä bileistä aivan liian aikaisin. Mutta yli 100 henkilöä meillä siitä huolimatta illan aikana bileissä kävi. Ja viimeisten tuntien aikana sisälle pääsi parilla eurolla. Muutama ulkopuolinenkin tuli tällöin tutustumaan – ja sitä ennen kaksi ulkopuolista ostivat 13euron arvoisen rannekkeen jotta pääsivät näkemään, millainen meininki kauppakeskuksessa oli. Ja ihme kyllä, he eivät kuulemma katuneet ostostaan. Tätä olen itse asiassa itse miettinyt, miksi.

Iltabileisiin sai myös lippuja vielä ulko-ovelta bileiden aikaan. Tieto ei enää nettiin asti ehtinyt, sillä päätös tuli vasta lauantaina. Asiasta kyllä kuulutettiin muutamaan otteeseen, mutta osille tieto ei silti perille asti kantautunut.

Bileiden valojen yms, koristelujen osalta meillä oli myös hiljaista. Tottakai ensimmäisen vuoden vaikea rahatilanne vaikutti tähänkin ja jouduimme karsimaan menoja. Yksi tällainen oli koristelu. Ensi vuodeksi olemme kumminkin jo bonganneet epilepsiavaloja ja naisia tanssimassa häkeissä yksisarvisten kanssa katosta.

- Liput
Lippujen kohdalla voin vain todeta, etten itsekään pitänyt 20€ lippujen hintaa sopivana ja totesin heti, että eivät mene kaupaksi. Kun sitten eivät alkaneet menemäänkään sain tarpeekseni ja ilmoitin, että lippujen hinnat muuttuvat nyt. Vaikka kahvilan mielestä idea olisi miten loistava voin itse sanoa, että en todellakaan ostaisi kyseistä lippua – eikä ostanut kukaan muukaan. Saimme siis hinnan laskettua kymmeneen euroon. Kahdenkymmenen euron lippu jäi silti vielä ostettavaksi, mutta ei se mennyt kaupaksi. Kukaan ei halunnut 9€ aterian sisältävää lippua itselleen. Enkä syytä heitä. En olisi halunnut minäkään.

Ennakkoon ostettu lippu oli hinnaltaan 10€. Tämä johtui siitä, että saisimme ennakkoon hieman tietoa, paljonko ihmisiä on tulossa. Silti ennakkoon lippuja osti n. 70 ihmistä, eli 50% suurin piirtein. 50% lipuista myytiin lauantain ja sunnuntain aikana, jolloin lippujen hinnat olivat nousseet 13€. Hinnan nostolla yritimme etukäteen mainostaa, että ostakaa liput ennakkoon!

Kertalipun teimme siltä varalta, että jotkut henkilöt haluaisivat osallistua vain yhteen pajaan. Ja sellaisiakin löytyi. Kertalippujakin siis meni, mutta suurin osa osti kumminkin rannekkeen, vaikka kertalippu olisi tullut halvemmaksi. Kiitän kaikkia rannekkeen ostajia rahallisesta tuesta Katsudoconia kohtaan!

- Rahapolitiikka
En tee tähän syväluotaavampaa kirjoitusta, koska en tiedä tästä mitään. Raha ei liikkunut kauttani, ei niin millään muulla muotoa kuin lahjakorttien kautta palkintoina. Mutta voin yleisesti sanoa, että rahaa meillä ei ollut. Tyhjästä on vaikea nyhjästä.

Moni marmatti, että rannekkeet maksavat liikaa eivätkä siksi sellaisia ostaneet. Ymmärrän sen, mutta ymmärsittekö te, että rannekkeet olivat meidän ainoita ja isoin rahantulolähde? Tottakai myyntipöytien myyjät maksoivat myös vuokraa paikoistaan sekä pöydistään, samoin taidekujalaiset, mutta myimme nämä paikat pilkkahintaan eteenpäin. Jos haluat tulla normaali viikonloppuna myymään kahdeksi päiväksi kauppakeskukseen ja vuokrata 2m*2m paikan, maksaa se helposti yli 500€. Me emme pyytäneet kyseistä summaa yhdeltäkään myyjistä – edes isoimpien pöytien vuokraajilta. Miksi? Koska emme voineet taata, että he saavat katettua matkojaan, ruokiaan, palkkojaan ja vuokrapaikkaansa. Jos olisimme laittaneet törkeät vuokrat, emme olisi saaneet ehkä ketään myymään. 200-300€/pöytä olisi vieläkin ollut halvempi.  

Con tarvitsee aina rahaa. Aina. Vaikka edes askartelupuoti Pia ei tehnyt tätä rahan takia, ei se silti auta, jos kauppa vetää pahasti miinukselle. Nyt tilanne jäi hyvin pitkälti tilanteeseen +-0, kun kaikki laskut oli maksettu. Jouduimme kumminkin ostamaan palveluita myös ulkopuolelta ja näistä palveluista piti maksaa. Myös mainonnasta piti maksaa ja huh huh, se vasta onkin iso rahareikä!

Tiivistettynä vielä: lippujen hinnat olivat sen takia niinkin korkeat kuin 10€, että meidän oli saatava katettua conin kulut jostakin. Ja tuo 150 lippuostajaa riitti kattamaan kulut yhdessä myyjien kanssa. Kiitos siitä!



- Juonto
 Nähtiin minun vetämänäni lauantaina sekä sunnuntaina. Olin ensimmäistä kertaa juontoa tekemässä ja sen varmasti huomasi. Aiemmin kerroinkin, että jännitin lavalla aivan liikaa ja sain rentouduttua vasta impropaatin esityksen aikana.

Cosplaykisan juonto lauantaina oli tehty etukäteen, mutta en ollut ehtinyt harjoitella juontoa tarpeeksi etukäteen. Jouduin tukeutumaan lappuihini paljon enemmän, mitä olisin itsekään halunnut. Myös jännitys lisäsi sitä, että luin melkein suoraan paperista.

Suurin osa sarjoista ja hahmoista (niin lauantain kuin sunnuntainkin kisassa) olivat tuntemattomia, mutta yritin netistä etsiä tietoa sarjasta ja samoin hahmoista. Kysymykset joita valitsit olivat sellaisia, joita näiden löytämieni tietojen perusteella pitäisi kaikki kyseistä hahmoa seuranneiden henkilöiden tietää. En siis valinnut randomisti lempiruokia, vaan luin tiedoista, että Naruto syö usein Ramenia ja pitää siitä. Valitsin siis niiden pohjilta kysymyksiä. Ja tällaisia tietoja kun löytyi sitten helposti oletin, että totta kai kisaajat myös osaisivat vastata. Osien kohdalla kumminkin tuli ilmi sama ongelma kuin minulla – hahmoon oltiin ihastuttu ulkomuodon vuoksi ja tutustuminen muuten oli jätetty väliin. Itse mm. Taokakan kanssa minulle kävi näin ja vasta pari viikkoa ennen conia aloin pelaamaan BlazBlueta ja selvittämään Taokakan luonnetta. En kumminkaan ilkeyttäni yrittänyt ristikuulustella ja yritin auttaa kysymyksissä parhaani mukaan -  välillä jopa yritin näyttää juontoani kisaajalle ja naputella vastausta peukalollani.

Mutta opin sen, että ensi kerralla laitan kysymykset kisaajille etukäteen: näin he tietävät mitä kysytään ja voidaan etsiä vastaukset jo valmiiksi (:



- Myyjät / ohjelmat
 Myyjiä oli muutama hassu, ohjelmaa ei paljon mitään. Ei ollut ei, mutta tälle ikävälle tosiseikalle me emme voineet mitään. Henkilöt, jotka eivät ole ikinä conia järjestäneet eivät välttämättä ole tulleet ajatelleeksi, miten hankalaa pienillä ja varsinkin ensikertalaisilla coneilla on. Mekin kyselimme mukaan yli 30 eri myyjää, osa ei vastannut, osa meni Yamaan ja osa taas kysyi kysymyksen: ”Onko con ensimmäistä kertaa?” Kun vastaus oli myöntävä, he kieltäytyivät tulemasta. Sanoivat kyllä, että palataan asiaan jos con menestyy ja palaa seuraavana vuonna. Moni siis ei halunnut riskeerata, että jäisi tappiolle.

Sama ongelma oli ohjelmissa. Moni coneissa kiertänyt ohjelmanvetäjä kiersi kaukaa conimme kun ilmoitin, että oli kyse ensimmäisen vuoden conista. Edes tapahtumapaikka ei tuntunut haittaavan mutta se, että con oli ensimmäistä vuotta pystyssä haittasi. Emme voineet taata edes ohjelmanjärjestäjille, kuinka paljon väkeä saisimme paikalle tulemaan ja olisivatko juuri heidän ohjelmansa suosittuja. Jäimme siis paitsi suurimmasta osasta.

Kuten aiemmin tuolla kirjoitin, suurin osa pajan pitäjistä oli minulle tuttuja. Tässä on syy, miksi saimme heidät mukaan. Ne pajanpitäjät joita minä en tuntenut (mm. flexmark) tunsi Pia.  Eli suhteilla mentiin. Olen hyvin kiitollinen omalta osaltani kaikille tutuilleni (ja ei tutuille, jotka itse tulivat ehdottamaan ohjelmia) että he suostuivat tulemaan pitämään ohjelmia tai auttamaan niiden teossa. (kuten cosplaykisan tuomarit)

Ei ole helppoa löytää ohjelmia, pajoja ja paneeleita joten oli upeaa, kun vapaaehtoisia löytyi. Oli myös todella ihanaa nähdä ja kuulla, että ohjelmat ja pajat olivat suosittuja! Moni sanoi tulevansa vielä uudelleen, koska tunsivat itsensä tarpeellisiksi. Meille tarjosi ohjelmaa myös muutama kävijä, jotka halusivat olla mukana seuraavana vuonna, kun ensimmäisenä vuonna ei uskallettu.

Ensimmäisen vuoden coneilla on siis syynsä, miksi ohjelmatarjonta / myyntitarjonta on pientä. Myös näiden vertailu monta vuotta toimineisiin tapahtumaan on outoa, koska totta kai ekan vuoden coneilla on huterampi pohja kuin usean vuoden toimineilla coneilla. Ei mikään tapahtuma synny täydelliseksi, kaikista oppii joka vuosi. Esimerkkinä nyt heitän tähän conin, joka uusi vänkäreiden nukkumapaikkoja, koska yövuorolaiset nukkuivat samassa, missä päivävuorolaiset nukkuivat. Rauhaa ei ollut ja majapaikka piti purkaa aamulla siihen mennessä, että yövuorolaiset olivat saaneet hyvällä tuurilla nukuttua 4-5h. Aina siis oppii jotakin uutta.


-Conin teema ja tarkoitus
 Conin teemana oli askartelu ja kädentaidot, kuten toisesta pääjärjestäjästä askartelupuoti Pian Piasta voi päätellä. Tuimme siis kädentaitoja, joihin esimerkiksi cosplay hyvin läheisesti kuuluu. Puku kun täytyy tehdä itse. Tämän takia pajat olivat hyvin askartelupainotteisia: korupaja, kalligrafiapaja, miniatyyrin maalauspaja, flexmarkin piirustuspaja, kasvomaalauspaja… Myös ohjelmissa näkyi sama teema: kicks esitteli gyarumeikin tekoa, cosplaykisoja nähtiin niin lauantaina kuin sunnuntainakin ja Dean Clayton piirsi zombie karikatyyreja kävijöille. Tehdään siis käsin, käsin käsin. Tai jaloin.

Tarkoitus oli myös tuoda harrastusta lähemmin tavallisten ihmisten tietoisuuteen. Harrastus on vielä aika harvinainen suomessa ja useat ihmiset eivät tunnista harrastusta nimeltä. Cosplay, mitä se on?

Taka-ajatuksena oli saada mukaan uusia harrastajia jotka kiinnostuisivat tästä. Ehkä uusia cosplayaajia, kalligrafittajia, kisaajia tai jopa tapahtumajärjestäjiä. Moni tulikin mielellään katsomaan, mistä moinen hössötys jonkun Katsudoconin ympärillä johtui. Useat kävivät myös juttelemassa conittajille ja cosplayaajille harrastuksesta. He kyselivät kysymyksiä ja seurasivat kisoja. Osa myös osti lippuja pajoihin joihin osallistua.

Tarkoitus oli myös, että tapahtuma on koko perheelle. Mukaan pääsivät siis nyt nuorison lisäksi myös vanhukset kuin lapsetkin. Näinkin viikonlopun aikana usean 7-10-vuotiaan juoksevan ohitseni peruukin tai eläinten korvien kanssa kantaen mukanaan pokemon-pehmolelua tai vastaavaa josta pystyi päättelemään lapsen otakuksi. Lapsilla oli siis myös mahdollisuus osallistua. Moni vanhempi ei päästä lastaan yksin tapahtumaan eikä ole valmis lähtemään itse matkaan, kun tapahtuma ei kiinnosta. Kauppakeskukseen taas moni oli valmis päästämään lapsensa, koska se oli valvottu tila. Moni vanhempi myös pystyi tulemaan mukaan, koska pystyi itse karkaamaan sillä välin ostoksille, kun enkeli itse juoksi conpaikkaa ympäri tutkimassa conin ihmeellisyyksiä.

Teimme siis tempauksellamme tunnetuksi harrastusta, toimme sitä lähemmäs tavan ihmisiä ja toivoimme samalla saavamme pari uutta harrastajaa matkaan.

- Paikkavalinta (ja majoitus)
No yllättäen koska toinen järjestäjä oli askartelupuoti Pia ja kyseinen puoti nyt sattuu olemaan Jyväskylän Forumissa, oli paikkavalinta aika selkeä. Meidän ei myöskään tarvinnut maksaa tiloista vuokraa, mikä oli suuri plussa: siihen tämä hanke olisi varmaan kaatunutkin, jos olisi pitänyt tiloista alkaa vielä vuorakin maksaa. Emme siis ole luopumassa Forumista järjestyspaikkana; anteeksi heille, jotka asiaa kovin toivoivat.

Tästä pääsimme toiseen aiheeseen joka on majoitus. Koska kyseessä on kauppakeskus eikä koulu, ei majoitusta ollut mahdollista järjestää. Yllättäen kauppakeskuksessa tuo lattialla makoileminen ei tule kuuloonkaan, joten tätä varten meidän olisi pitänyt saada toiset tilat -  eli vuokrata sellaiset. Ja kuten tuolla rahapolitiikassa selostinkin, niin rahaa meillä ei ollut, joten emme voineet vuokrata tiloja. Kokeilimme siis Desuconin tapaa ja annoimme kävijöiden itse hommata itselleen majoituspaikat. Vaikka se aiheuttikin nurinaa ja osa kävijöistä jätti tästä syystä kokonaan tulematta tai oli vain yhden päivän, oli silti porukkaa tapahtumassa ja ihmisiä majoittautunut hotelleihin. Jatkossa meillä on tätäkin varten backup plan ja katsotaan toimiiko se. Jos ei, niin ikävä kyllä jatkossakin listaamme kasan erilaisia hotelleja, joista voi sitten huoneen varata.

Kuten jotkut asian hyvin ilmaisivatkin: Forumin animeteemapäivä. Voimme siis alkaa käyttää tätä sloganina. Katsudocon – Forumin animeteema viikonloppu.

- Sponsorit / myyjät / muuten mukana olleet.
 Saimme ihan mukavasti kauppakeskuksen liikkeitä mukaan, mutta tässäkin suurimmaksi ongelmaksi tuli tietämättömyys ja eka kerta: ei tiedetty mikä tapahtuma on eikä uskallettu lähteä mukaan. Nyt kyllä on ilmoittautumisia tullut ensi vuotta varten, mutta eka kerta on aina eka kerta.



Erityiskiitokset / special thanks to:
Dean Clayton
Vaikka aloitimme esittelyn hänelle ”olemme ensimmäisen vuoden con”, oli hän mukana heti. ”Of course! When it is?” Koskaan ei Deanilta tullut epäilyjä, ettei hän tulisi. Hän oli 100% matkassa koko ajan. Hän myös tarjosi meille ilmaiseksi piirroksiaan, joista yleensä veloitti 10€ / per piirros. Tämä sai hyvin positiivista palautetta ja moni kävikin liittymässä Deanin zombiarmeijaan. THANK YOU DEAN CLAYTON HEAD HUNTERS!

Asikaiset Satu & Päivi
Sama homma, vaikka molemmat tiesivät conin olevan ensimmäisen vuoden pikkucon, olivat molemmat heti innolla mukana kun tarjosin mahdollisuutta cosplayagenteiksi. (Paljastus!) Ja he hoitivat hommansa todella hyvin! Lavalla nähtiin upeita pukuja ja ihania cossaajia. Osa oli ensimmäistä kertaa vielä mukana kisassa.

Molemmat suostuivat vielä vetämään omaa pajaohjelmaa ranneketta vastaan. Molemmat pajat olivat suosittuja ja molemmista pajoista tuli positiivista palautetta. Mahtavaa, ISOT KIITOKSET KUMMALLEKIN!

Gingaroom
Heti oltiin mukana satanen lasissa, eikä missään vaiheessa tullut mailia, että peruutetaan meidän osallistuminen. Väkimäärä vain kasvoi mitä lähemmäs conia tultiin. ”Meiltä tulee 5, eikun 7, eikun 9!” Gingaroom tarjottiin pitämään auki koko conin ajan ja lisäksi saatiin vielä lavalle mukaan ohjelmaa. Mikäs sen parempaa! KIITOS GINGAROOMIN VÄELLE!

Tiitiäinen & Hobitti
Minun töihin pakottamat, uskolliset kaverini. Molemmista oli uskomattoman iso apu järjestelyissä ja törkeästi heitä sai käyttää hyväkseen missä tahansa. (con asioissa, jätetään ne muut pois laskuista)

Hobitti oli heti perjantaina kantamassa Tiitiäisen kanssa tavaroita ja olikin se pitkälettinen mies, joka kävi kyselemässä miten menee ja auttamassa kun tarve vaati. Hän oli myös tuo ”nalle luppakorvana” pyörinyt hahmo.

Tiitiäinen taas istuskeli taidekujan täytteenä juosten sieltä apuun aina, kun vain vieressä istuva antoi mahdollisuuden. Hän piti myös sunnuntaina kalligrafiapajaa sekä japaniin vaihtoon-luennon, jotka olin hänelle kohteliaasti buukannut. ”Sinähän voisit pitää nämä, noniin hyvä.” Iltabileissä Tiitiäinen oli seurassani tämä, joka juoksi aina tanssilattialle jonkun tutun biisin tullessa soimaan. Hobitti taas istui koko illan vahtimassa iltabileiden kassaa ja ulko-ovea pysäyttäen liian humalassa olleet ihmiset. SUURI KIITOS TEILLE!

Iris & Arttu
Ehdin teidät paikalle kysyä, mutta uskoisin, että olisitte paikalle saapuneet vaikka en olisi ehtinyt kysyäkään. Kun tuomareiksi kysyttiin, tuli heti myönteinen vastaus. Halusimme mahdollisimman paljon paikallisia harrastajia coniin mukaan ja mikäs sen parempaa, kuin ottaa paikalliset, hieman pidemmälle harrastuksessa edenneet cossaajat tuomaroimaan. KIITOS, ETTÄ OTITTE TUOMARIPESTIN VASTAAN!

Musiikkivastaava
Anteeksi, en muista nimeäni ;_; Titteliltäsi olit myyntipäällikkö. Hoidit musiikit todella hyvin ja parempaa musiikkivastaavaa emme olisi voineet toivoa. Koskaan ei myöskään mikki rätissyt ja vienyt kuuloa, vaikka lähellä kaiutinta kävelinkin. KIITOS OSALLISTUMISESTASI!

Askartelupuoti Pia
Omalla tavallaan typerää kiittää tässä, koska totta kai olen kiitollinen siitä, että tämä tapahtuma saatiin järjestettyä! Ilman Piaa tämä olisi jäänyt ainakin omalta osaltani kokonaan järjestämättä ja olisin vain tullut yhtenä kävijänä paikalle katsomaan, millainen tapahtuma on saatu järjestettyä. KIITOS MAHDOLLISUUDESTA, OPASTUKSESTA, NEUVOISTA JA SIITÄ, ETTÄ SAIN OLLA MUKANA!

KIITOS myös kaikille myyjille, kisaan osallistujille, ohjelman pitäjille, kuvausryhmän porukalle, kauppakeskuksen liikkeille ja muille ”töissä” jollain tapaa olleille tahoille, jotka teitte conia mahdolliseksi!
Ja ISO KIITOS KAIKILLE KÄVIJÖILLE, piditte tapahtumasta tai ette, ostitte liput tai ette! Kävijöitä oli paljon ja rahavirta liikkui kauppakeskuksessa normaalia enemmän, joten saimme luvan järjestää Katsudoconin uudelleen!

Katsudocon tulee siis jälleen vuoden kuluttua 2013 kauppakeskus Forumiin: and I want YOU!

PS. Allekirjoittanut ottaa muuten ylpeänä vastaan uuden tittelin, Suomen vähäpukeisin pääjärjestäjä. Voin siis ensi coniin tulla rauhassa X-men leffan Mystiquena ja pitää tittelin itselläni. Tai Manala Next door Nininä. Kiitos ja kumarrus. 

Humon comics, Manala next door
PPS. KasakuxKosupure tosiaan sponsoroi kilpailuunm pokaalit. Sain idean, että olisi hienoa mummona katsella pokaalia ja miettiä, että nuorena sitä on tullut kisattua hassuissa hahmoissa ilman housuja. Päätin siis ostaa kisaajille pokaalit.

Sata lukijaa (ja Katsu)

Sata seuraajaa! Kiitoksia siitä! Ei ole koskaan ollut yhdelläkään blogillani tai nettisivuillani näin paljon seuraajia ja voin sanoa, että tuntuu hienolta kirjoittaa blogia, jota ihmiset seuraavat! Syystä tai toisesta, on minullakin muutama viha-rakkaussuhde joihinkin blogeihin. Oletteko muuten huomanneet, että KasakuxKosupurella on myös lyhyempi verkko-osoite? http://kasakuxkosupure.net

En viitsi tehdä tästä pelkästään "Jee sata seuraajaa!"-päivitystä, joten teen tähän myös pienen Katsupäivityksen samaan. Tulen tottakai kirjoittamaan myös järjestelyistä, parannuksista, tulevaisuuden suunnitelmista ja yleisestikin Katsusta, mutta teen paremman luotauksen Katsuun sitten, kun olen oikeasti nukkunut yöni hyvin ja saanut hieman levätä. Nyt lähdin sunnuntain jälkeen suoraan aamu seitsemäksi töihin, enkä voi sanoa olevani kovinkaan pirteä. Minulla oli vielä oppivuoron veto ma-ti ja "oppilaani" ei varmaan saanut oppia puoliakaan täällä tarvittavista jutuista kun nukuin henkisesti penkilläni tuijotellen tyhjyyteen. Mikä ei itse asiassa suunnattomasti eroa normi työpäivästä.Nyt vain kuolasin enemmän.

Netistä löytyy Katsusta paljon erilaisia mielipiteitä ja se on hyvä, koska pitäähän ihmisillä niitä olla. On minullakin mielipiteitä useista asioista ja myös coneista. Eikö suurin osa mielipiteistäni ole kovinkaan rakentavasti kasattu, vaikka olisi ehkä aiheellista. Ei kukaan jaksa kiinnittää huomiota yltiömaaliseen "IHQ, OLI SIIS NIIN KIVAA!! Mutta en tiedä miksi!"-postitukseen tai vaihtoehtoisesti "kaikki oli perseestä ja toivottavasti kuolet"-postaukseen. Pitää muistaa tämä myös omalta osaltani jatkossa.

Ennen conia minua stressasi melkein kaikki ja nyt conin jälkeen voin vain nauraa näille stressin aiheille. Eihän minulla huumorintaju ole koskaan kovin joustavaa materiaalia ollut, mutta conin aikana tuntui se supistuvan yllättävän pieniin mittakaavoihin. Nyt se on taas venynyt hieman ja yltää jo sellaisten osa-alueiden yli, jonne se ei ole ennen yltänyt. En olisi mm. ikinä uskonut voivani nauraa sille asialle, että olin purskahtaa itkuun tultuani ensimmäisen kerran lavalta kuuluttamasta conin ohjelmistoa.

Toimin tässä conissa ensimmäistä kertaa pääjärjestäjänä, mutta myös juontajana. Ja tässä vaiheessa muuten haluan muistuttaa, että vaikka kaikki ovatkin minut leimanneet conin kasvoiksi (tai perseeksi), niin en todellakaan ollut ainoa pääjärjestäjä - meitä oli kaksi. Askartelupuoti Pian omistaja Pia oli toinen pääjärjestäjä ja ilman häntä con olisi jääty rakentamatta. En usko, että olisin edes toivomaani Kosua saanut koskaan jaloilleen, koska minulta puuttui siitä ympäriltä ihmisiä, jotka osasi. Neuvojia kyllä löytyi, mutta ei ketään, joka olisi halunnut tulla viereen kädestä pitäen auttamaan. Eli paskavuoren voitte kaataa kyllä kokonaan minun niskaani. Kyllä se entinen jo sen verran haisee ympärilleen, että ei sitä uutta sieltä enää huomaa. Kiitokset saatte kyllä kumminkin jakaa myös Pian kanssa.

Opin ja kasvoin conin aikana valtavasti, sillä näinkin ison tapahtuman (kyllä, iso tapahtuma minulle. Viimeksi olen järjestänyt 10v lapselle synttärit, tämä on siihen verrattuna iso) järjestäminen kasvattaa henkisesti todella paljon. Joutuu ottamaan vastuuta ja seisomaan sanojensa takana ja ongelmien ilmaannuttua ei voi vain juosta karkuun. Oli upeaa havaita, että con alkoi rakentumaan ja hahmottumaan. Kun perjantaina sitten töiden jälkeen tulin myös Forumille katsomaan, mitä siellä oltiin saatu jo aikaan, tuntui jännitys katoavan ihan kokonaan. Kyllä minua edelleen jännitti, mitä lauantaina tulisi näkymään, mutta sellainen paniikkijännitys oli kokonaan poissa. Paikka alkoi hiljalleen näyttämään tapahtuma-alueelta ja nousi koko ajan yhä enemmän ja enemmän pystyyn.

Vaikka ei uskoisi, niin nukuin perjantai-lauantai välisen yön todella hyvin. Olin vain liian väsynyt. Aamulla sitten herätessä tuli kirottua, että ei sitä saanut nukkua kuin vartin pidempään kuin työaamuina. En tiedä, mistä koko päivän energiataso kumpusi, sillä en saanut syötyä koko päivän aikana juurikaan mitään. Siitä huolimatta olin myös iltabileissä juoksemassa jokaisen tutun kappaleen kohdalla tanssilattialle pyynnöstä. En muuten oikeasti edes tykkää tanssia, koska olen siinä toivottoman huono. Mutta jos minua pyydetään, on silloin mentävä. Olisi varmasti ollut hyvää mainosta, jos edes toinen pääjärjestäjä ei suostu menemään tanssilattialle. Viimeisen kappaleen kohdalla meillä olikin sitten koko lössin tanssimassa: töihin pakotettu kaveri, molemmat pääjärjestäjät sekä kauppakeskuksen omistaja.

Sattuipa muuten conissa hassu sattumus, sillä meidän työporukkahan kierteli ympäri conia kyselemässä ihmisiltä, miltä con maistuu ja millaiset on fiilikset. Tätä teimme myös minä, Pia sekä Forumin kauppakeskuksen omistaja. Pia ja tämä omistaja sattuivat sitten olemaan hyvin hollilla, kun eräs nuori conittajaherra yritti syöttää silkkaa pajunköyttä kanssaconittajilleen ja mustamaalata Katsua. Pia ja omistajahan sitten puuttuivat asiaan ja oikaisivat nuorenherran väärät käsitykset. Yksi hänen kavereistaan tuli vielä myöhemmin minua nykimään hihasta ja kertomaan tapahtuneesta. Olin kyllä kuullutkin jo tuosta, mutta omasta mielestäni tapahtuma oli aika hauska. Moni ei ilmeisesti ollut olettanut, että taustajoukkoina oli oikeasti myös aikuisia ja että myös he pyörisivät conin aikana ympäriinsä. Jatkossa siis voisin vihjata, että katsokaa, kenen vieressä puhutte. Saattaa olla omistaja itse (;

Ensimmäisissä juonoissa lavalla nähtiin Naru Narusegawan nörtimpi versio

Jos nyt siirryn vielä tässä postauksessani juontoon. En tosiaan ole ennen vastaavanlaista tehnyt ja en jännittänyt asiaa yhtään ennen lavalle kiipeämistä. Ensimmäiset lauantaina tehdyt kuulutukset saivat ääneni värisemään ja lavalta tullessa jalkani tärisivät niin paljon, että minun oli pakko mennä istumaan takatiloihin. Olisin myös halunnut itkeä, sillä jännitys oli alkanut sillä sekunnilla, kun mikki oli annettu takaisin äänimiehelle. Sama ongelma toisella kerralla. Aloin jo uskomaan, että pyörtyisin lavalle impropaatin ohjelman aikana.

Kumminkin näin ei käynyt. Impriopaatithan ovat tämä seura, jossa käyn myös itse impria harrastamassa ja kaikki olivat siis minulle tuttuja. Päädyin heidän kanssaan lämppäämään, joka helpotti omaa ramppukuumetta kummasti. Oli upeaa katsoa heitä lavalla kun huomasi, että mokaaminen ei todellakaan ollut pahin asia maailmassa. Sain itsekin rentouduttua ja lavalta pois tullessa huomasin, etten ollut kastellut housujani tai pyörtynyt. Siitä lähtien minulla alkoi olemaan oikeasti hauskaa.

Conissa meni moni asia paremmin kuin odotin ja moni huonommin kuin odotin. Tuli myös huomattua asioita joita pitää korjata, mutta myös sellaisia, joita säästämme seuraavaa kertaa varten. Oma fiilis kumminkin oli hyvä, sillä kaikki kävijät pääsivät elossa ulos ja kauppakeskuskin on edelleen pystyssä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Vihapuheita conien järjestämisestä

Töiden ohessa aloin selailemaan jälleen googlella netin ihmeellisiä syövereitä ja tottakai aloin sitten jossain vaiheessa etsiä kaikkea Katsuun liittyviä postauksia. Menin hieman harhateille siten parin linkin jälkeen ja aloin tutkimaan yleisestikin joitakin nettisivustoja, joilla "ei pitäisi olla" liiemmälti yhteyksiä animeharrastajiin. Ja mikä paskavuori minua siellä kohtasi!

Onko oikeasti ihmiset vielä niin lapsellisia vai kateellisia? Uskomattoman törkeää puhetta harrastajista, luvattomia kuvien jakoja ja kamalia haukkumanimia ihmisille. "Tääkin cossaaja, huyi vittu mikä teini!"
"Saatanan läski" "Vittu mikä huora." Oikeasti?!
Tekeekö tuo nyt jollekin hyvän mielen!? Ja pahinta minusta oli lukea tällaisten henkilöiden kommentteja, joiden nimimerkit olivat yhdistettävissä jopa joihinkin harrastajiin. Miten toinen voi olla niin ilkeä kanssaharrastajalle?

Myös conien järjestäjiä oli haukuttu järjestään. Löysin tottakai meidän nimet noiden haukuttujen "läskien idioottien"-listalta, joten aloin tutkimaan, löytyykö muitakin noista listoista. Ja kyllähän niitä löytyi! Ruodittavaksi olivat päätyneet aina pienistä coneista isoimpiin coneihin ja jopa pari sellaista pikkutapahtumaa, joiden nimiä en ollut aikaisemmin edes kuullut. Postauksista olisi voinut tiivistää heidän mielipiteensä conin järjestäjistä seuraavaan: itseään täynnä olevia ilmapäitä, jotka haluavat päästä rahanhakuisuudella julkisuuteen ja jakamaan *lua. Siis mitä?

Minulle nämä kirjoitukset olivat itse asiassa yllättävä järkytys. Näinkö epäkiitollista porukkaa harrastajapiirit kätkevät alleen? Vai onko kyse kateellisuudesta? Kypsymättömyydestä? Vai mistä? Yleisestä vihasta?

Osa kirjoituksista oli todella loukkaavia ja voin kertoa, että olen kalvi luonteeltani ja käräytin nämä sivustot nettipoliisille. Osissa oli mainittu ihan henkilöiden koko nimiä tai valokuvia, joiden yhteyteen törkeyksiä oli kirjoiteltu. Täyttävät siis täysin rikosnimikkeen kunnian loukkaus.

Herätti itsessä kysymyksen viitsiikö tulevaisuudessa nähdä harrastuksen eteen mitään vaivaa työntekijäin puolella, jos kiitos siitä on tämä? Tai miksi ylipäätään kukaan viitsii nähdä vaivaa, jos kiitos siitä on pystyyn haukkuminen? Kyllä, tässä maailmassa kiitos on harvinainen sana ja melkein kadonnut maan päältä, mutta suurin osa vapaaehtoistyöstä ikävä kyllä vain toimii tuolla kiitos-periaatteella. Ja nämä harrastustapahtumat ovat sellaisia. Työntekijät kun näistä eivät saa palkkaa - ehkä nimellisiä korvauksia kuluista, joita tulee matkustamisesta ja vastaavasta.

Uskomatonta.
世の中腐ってる 
Yo no naka kusatteru. 
Maailma on mätä paikka.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Juontajan käännekohdat

Juonto on yllättävän haasteellinen koota, varsinkin kun pidän itselläni esikuvana täysin improvisaation voimin tehtyä juontoa, johon oli haettu vain ohjenuoriksi muutama kysymys sekä faktatiedot kilpailijoiden sarjoista ja hahmoista.

Ajattelin ensin, että helppohan tuo juonto on kirjoittaa, teen vain muutaman pääkohdan ja vedän loput hatusta. Tuleepahan improryhmäni olemaan sitten minusta ylpeä.

Kumminkin juonto alkoi hiljalleen venyä, venyä ja venyä. Etsin tietoja hahmoista ja sarjoista, jotta osaisin kysyä jotakin hieman fiksumpaa, hahmoon liittyvää kysymystä, kuin perus: "miten valmistit pukusi?"

Suurin osa sarjoista oli minulle täysin tuntemattomia. Itse asiassa tiesin entuudestaan vain 3 sarjaa hyvin ja kaksi vain nimeltä, muita en edes nimeltä. Jouduin siis hakemaan paljon tietoa eri sarjoista ja hahmoista. Jossain vaiheessa aloin epäilemään tietojani jopa tuttujen sarjojen kohdalla ja jouduin hakemaan varmistuksia niistäkin tehdyille kysymyksilleni.

Jäin myös miettimään kisaa katsojien näkökulmasta. Mitä olen halunnut juontajalta kuulla? Millaista juontoa ylipäänsä jaksan kuunnella ja katsoa?
 Keksin tähän yhden vastauksen, jota lähdin työstämään: olen halunnut kuulla tietoa.

Lähdin siis jälleen Googlen ihmeelliseen maailmaan katsomaan tarkempaa tietoa kisaajien sarjoista, joista he hahmonsa olivat valinneet. Päätin kirjoittaa juontooni pienen tiivistelmän, millaisesta sarjasta oli kyse. Kisaa katsomassa ja seuraamassa olisi tällä kertaa varmasti paljon enemmän noviiseja, joille sarjat ja hahmot eivät sano yhtään mitään. Olisi siis vain reilua heitä - sekä muita sarjaa tuntemattomia - kohtaan, että sarjasta kerrottaisiin edes vähän. Mikään ei herätä enemmän kysymyksiä katsojissa kuin esitys, josta ei tiedä, miksi hahmo tekee juuri niin kuin tekee? Päätin siis vastata tuohon kysymykseen miksi.

En ole koskaan ollut juontajana - ainakaan kunnolla - ja tämä on alkanut hieman jännittää minua kaiken muun ohella. Kumminkin eilen vasta herätessäni tajusin, että perkules, con on todellakin tällä viikolla! Ja paljon on vielä tekemättä! (ainakin omassa päässäni, conia ajatellen oikeasti ei ole enää paljon tehtävänä.)

Mutta takaisin juontoon: vaikka itse sanonkin, niin minusta Bakaconin 2011 cosplaykisan juonto oli mukavaa katsottavaa. (tietämättömille tiedoksi, että olin se Bakan 2011 paska cosplayvastaava joka juontajat hankki) Haluaisin itse tehdä samanlaisen, mutta yksin se tuppaa olemaan hieman hankalaa. Voin tottakai vetää monologia tai leikkiä omaavani toisen persoonan jonka kanssa jutella, mutta ei se ihan samaa asiaa aja. Otinkin siis tähtäimeen, etten pyörry lavalle ja saan kaikki kisaajat kunnialla lavalle ja sieltä pois.

En ole koskaan potenut ramppikuumetta tai ujostellut lavalla, mutta en ole koskaan myöskään joutunut olemaan lavalla yksin omien muistiinpano...olenpas. Mitä tässä jännitetään?!

Kaiken lisäksi en muuten vieläkään tiedä, tullaanko minut näkemään Jessienä vaiko Dracona. Kas siinäpä pulma.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kun anime muuttuu todeksi

Minulla on töissä aikaa (liiallisuuksiin) tutustua netin ihmeelliseen maailmaan ja lueskelinpas taas Iltasanomien otsikoista jutun Fukkacumista - tytöstä, jota kutsutaan animetytöksi. Katselin samalla tämän tapaisia videoita näistä tietyn tyylisuunnan valinneista ihmisistä.

Toinen tunnettu tyylisuunnan edustajahan on Venus Angelic - nukke jolla on isot boobsit. Tai näin netissä tyttö tunnetaan. Samoin youtuben hittilistalla kulkee nimi Kotakoti. 

Iltasanomien jutussa Fukkacumin kerrotaan harrastavan animea ja on vienyt harrastuksensa hieman pidemmälle roolileikin muodossa. Tässä viitataan minusta suoraan cosplayaamiseen, costume play, minkä voisi vapaasti suomentaa roolileikiksi.

Samoin aiemmin kyseinen lehti (sekä iltasanomat) oli tehnyt jutun Venus Angelicista, jota kautta itsekin tytön bongasin muutama vuosi takaperin. Ja sama oli hänellä, puhuttiin anime ja japaniharrastuksen siirtämisestä eteenpäin pukuilun muodossa. Silti minusta Venuksen pukeutumisessa kyse on enemmänkin lolita ja gyaru tyylisuunnasta kuin cosplayaamisesta.

Jäin miettimään näiden tyttöjen pukeutumista sekä sitä, miksi se olisi hyödyllistä cosplayaamisessa. Molemmathan osaavat tämän silmiä suurentavan meikkitekniikan. Suomessakin on nähty animesilmien meikkaajia, mutta lähinnä ihan piirrostyylillä.

Ja tarkoitan nyt näiden silmien meikkaajia:

Yleensä kyseinen silmä meikataan oman silmän päälle aina kulmaan asti. Kuvattaessa omat silmät pitää kiinni
Monissa - varsinkin tytöille suunnatuissa sarjoissa - näiden tyttöjen käyttämä meikki olisi hyvinkin toimiva. Esimerkiksi suomessakin julkaistun Tokyo Mew Mew:n päähenkilön Ichigon silmär ovat hyvinkin suuret, mutta harva cosplayaaja sitä alkaa korostamaan, koska se ei ole tarpeellista. Jokainen meistä tietää, että anime on eri asia kuin aito elämä, mutta silti silmien korostaminen tuo lisämaustetta cosplayaamiseen. Usein näkeekin asuja, joissa jokin asia on toteutettu eri lailla kuin yleensä ja siihen kiinnittää huomiota. Yleensä oma reagointini on: "Vau. Miksi kukaan ei ole aiemmin tuota keksinyt?" ja ensimmäisen rohkean ideoijan jälkeen copymakerit lähtevät liikkeelle ja kyseistä ilmiötä - oli se mikä tahansa - alkaa näkyä joka conissa. Mikä on hyvä, koska toisia katsomalla, kopioimalla ja muokkaamalla tässä harrastuksessa juuri pärjätään.

Mutta missä menee raja harrastuksen ja siviilielämän välillä? Myönnän itsekin tykkääväni laittautua joskus hieman pidempään, kokeilevani jopa tekoripsiä ja tunkemalla piilarit silmiini huvin vuoksi sekä vetämällä peruukin päähäni. Ainakin saan olla kaupungilla rauhassa, kun omat vanhempanikaan eivät tunnista minua kävellessään vastaan. Mutta onko se tervettä, että aletaan muokkaamaan itseään tietyn ihanteen mukaan - tällä kertaa anime - jopa siviilielämässä?

Iltalehden jutun mukaan Fukkacum haluaa leikkaukseen, jolla saa itselleen vielä kapeamman vyötärön. Tyttö on 158cm (minun pituiseni) ja painaa 38kg. Voin sanoa, että en ole lähelläkään tytön painoa! Oma painoni on tällä pituudella / ikähaarukalla ollut kovalla treenikaudellakin vain 49kg, joten en käsitä, millä hän on saanut kyseisen massan aikaan. Epäilisin, että itselläni jo pelkät luut painaisivat enemmän, vaikka nälkiinnyttäisin itseni kuoliaaksi.

Kaikilla tytöillä yhteistä on nuori ikä. Osa on aloittanut tyylinsä 13-14-vuotiaina ja ovat nyt ikähaarukkaa 16-18. Pidän itsekin tyttöjä söpön näköisinä, mutta en kyllä millään lailla terveinä. Jos conissa minua vastaan tulisi vastaavanlainen tyttö meikattuna, olisi se minusta tervettä - se on harrastus. Siviilissä...en osaa sanoa.

Ulkonäköasiat ovat olleet tapetilla nyt pitkään varsinkin naistenlehtien uutisina, niin nuorten kuin vanhempienkin naisten. Pitää näyttää hyvältä, laittaaa hiukset, treenata ja erottua edukseen. Tottakai se muokkaa nuorten mieliä ja ulkonäköpaineet nousevat huippuunsa.

Se, mikä minua tässä ärsyttää, on median mässäily aiheella. Etsiskelin pikaisesti vanhan jutun iltalehdestä, josta luin alun perin Venuksesta ja tässähän se juttu on. Ilmiö on yhdistetty hyvin vahvasti japanilaiseen kulttuuriin sekä animeen. On vain ajan kysymys, milloin joku lehti kekkaisee, että animeharrastajat, otakut ja kaikki kulttuuriin liittyvät lieveilmiöt ovat vaarallisia nuorten ja miksei aikuistenkin kehitykselle minä-kuvasta.
Seurauksena voi olla ahdistusta, masennusta ja syömishäiriöitä.

Kiteytettynä tuohon lauseeseen voisi hysteria jo levitä. Itseäni tämä lause lähinnä nauratti. Voi aiheuttaa. Samalla laillahan nykyinen kauneusihanne tuhoaa naisten mieltä - ole laiha, ole treenattu, ole kaunis. Mieluiten jos omistat vielä 180cm rungon, 35kg painoa ja kupin D-tissit, olisit huippumalli. Mutta koska tämä aihe on kulutettu loppuun, kannattaa hakea hysteriaa muaalta - ja mikäs sen parempi, kuin vieras kulttuuri länsimaalaisille.

Cosplay on hyvin ulkonäköpainotteista, koska tarkoitus on matkia hahmon ulkonäköä ja pukeutumista täydellisesti. Jokainen cosplayaaja haluaa jossakin sydämensä sopukoissa olla hyvä ja kuulla kehuja puvustaan. Tekeekö tämä harrastuksesta vaarallisen? Alkaako meilläkin pian kipitellä kaduilla isojen, aitojen nukkejen armeijaa posliini-ihoineen ja lautasen kokoisine silmineen?




Kotakoti

Venus Angelic

Fukkacum
PS. Sittenhän löytyy juttu myös länsimaalaista piirrossarjan hahmoa- Jessica Rabbitia - matkivasta naisesta, Kristina Reista.
Kristina Rei