tiistai 28. helmikuuta 2012

Mitä cosplay minulle merkitsee?

Tätä jäin miettimään työpäivän pimeinä tunteina. Täällä on useampikin lamppu palanut.

Cosplayhan tulee sanoista costume play ja japaninkielisestä sanasta コスプレ (kosupure) joka näkyy blogin nimessäkin. Costume play kuvaa omalta osalta harratusta todella hyvin. Play kumminkin tarkoittaa suomennettuna peliä, huvia, leikkiä jota cosplay minulle on.

Cosplay omalta osalta ainakin tarkoittaa ihan täysin leikkimielistä pukeutumista. Pääsee arjesta eroon, eikä tarvitse ajatella niitä stressitekijöitä, joita normaali arjessa täytyy. Aikuisen ihmisen leikkiä.

Kun aloitin cosplayn, niin se oli jotakin uutta ja ihmeellistä. En sen tarkempaa tiennyt, miksi tein pukuja tai lähdin coneihin. Se vaan oli uutta ja hienoa. Kun sitten oli useamman kerran tullut käytyä coneissa ja tullut tehtyä usempi kuin pari pukua, alkoi sitä enemmän miettiä, mitä cosplaylta hakee. Siitä alkoikin sitten pukujen suunnittelu ja kritisoiminen. Mikä meni oikein, mitä olisi voinut tehdä toisin, mikä taas oli hyvää?

Kun aloittaa cosplayn, niin kaikki tuntuu silloin helpolta. Tai näin ainakin oli minulla. Ei arvinnut kuin tehdä jonkin sortin puku ja lähteä coniin se päällä. Puku oli itse tehty, vaikkakin veret sormissa ja huonolla menestyksellä. Silloin riitti, että puvun sain kasattua siihen kuntoon, että sillä kehtasi lähteä coniin. Ihan sama, oliko puvusta 70% etsitty valmiina kaapista, vai oliko puku tehty alusta loppuun itse, 100% alkuperäishahmoa noudattaen. Oli vain kiva pukeutua.

Hiljalleen vaatimustaso kumminkin alkoi nousta ja kehittyä. Nyt omia pukuja tulee katsottua hyvinkin kriittisellä silmällä ja koskaan ei ole täysin tyytyväinen. Kohdan x olisi voinut tehdä toisin, sauma y repsottaa ja proppi on väärän värinen. Aina löytyy jotakin, mikä olisi voinut olla paremmin. Enkä ole ainoa. Myös kanssacossaajat löytävät asuista vikoja. Joitakin ne häiritsevän enemmän, joitakin vähemmän.

Aina, kun puku onnistuu omasta mielestäni huonosti, harmittaa se koko conin ajan. Kanssacossaajista löytyy tottakai saman mielipiteen jakavia ihmisiä, jotka katsovat pukua tällöin nenänvarttaan pitkin ja miettivät, kuinka epäonnistunut se on, mutta myös niitä, joita ei kiinnosta puvun virheet vaan se, että he tunnistavat mahdollisesti tutun hahmon. Silti oma fiilis on pilalla kyseisen puvun takia. Viimeksi tällainen puku nyt oli Desucon Frostbitessa nähty Galaxy Express 999 Konduktööri.

Aiemmassa päivityksessä avauduinkin, mistä kaikesta puvussa en pitänyt. Voisinpa melkein sanoa, että puvussa oli enemmän vikaa, kuin onnistunutta kohtaa. Silti vedin puvun päälle, koska olin nähnyt niin paljon aikaa ja vaivaa puvun takia. Ja Matti oli myös menettänyt yöuniaan ja hermojaan puvun takia, kun joutui olemaan cosplayleski. 

Toinen ääripää tuosta sitten on onnistunut puku. Vaikka oma ''onnistunut''-sanani ei tarkoita sitä, että pidän pukua 100% onnistuneena. Oma versioni tuosta sanasta tarkoittaa lähinnä "ihan ok, kehtaan tällä näyttäytyä, tämä on oman osaamiseni huippu." Eli parannettavaa löytyisi vielä, mutta oma osaamiseni ei sillä hetkellä yltä sen pidemmälle. Tällainen puku taas oli sitten Matkamessuilla 2011, Bakaconissa 2011 sekä Desuconissa 2011 nähty BlazBluen Taokaka.

Taokakaan taas olin sen verran tyytyväinen, että Bakaconin jälkeen päätin uudelleenkäyttää asuni. Silti olin sen verran herkkä, että ulkopuolisten kehotuksista tein korjauksia kyseiseen pukuun. Eli 100% samalla puvulla en lähtenyt Desuconiin, kuin mitä Bakaconissa oli nähty.

Tästä päästääkin tuohon vaikutukseen, mitä ulkopuoliset ihmiset cosplayhini tuovat.

Vaikka yritän kovasti olla nykyään kuuntelematta muiden ihmisten mielipiteitä hirveästi, en voi silti sulkea korviani kaikelta ja antaa niiden olla vaikuttamatta mieleeni. Tässä vaiheessa joku voisikin sitten todeta, että jos koen sen ongelmaksi, niin voin lopettaa koko harrastuksen. Minusta se ei ole vaihtoehto. Jos kumminkin nautin harrastuksestani, niin en halua alkaa sen takia lopettamaan, että joidenkin ihmisten mielipiteet saattavat vaikuttaa omaan ajatusmaailmaani. Minusta ylipäätään ongelmien pakeneminen tai väisteleminen ei auta tuollaisessa tilanteessa ollenkaan.

Cosplay on hyvin ulkonäköpainottainen harrastus, siitä ei pääse eroon. Ei sen puoleen, ei se minua haittaakaan. Itse asiassa olen cosplayatessani kaikkein itsevarmin omasta kehostani tai ulkonäöstäni. Ehkä juurikin siksi, että yritän matkia jonkun muun ulkonäköä, en omaani. Ja tällöin tiedän, että en koskaan voi olla täysin samanlainen kuin lähdehenkilö. En siis lähdekään tavoittelemaan omassa mielessäni täydellisyyttä.

Se, mikä minua cosplayssa harmittaa, on juurikin puhumattomuus. Suomalaisille varsinkin on yleistä, että omaa mielipidettään ei voi sanoa ääneen tuntemalleen henkilölle ja vielä vähemmän tuntemattomalle. Harvemmin me itse asiassa puhumme muutenkaan.

Jos joku puvussani/ cosplayssani/ käytöksessäni/ tekemisissäni häiritsee kanssacossaajaa, ei hän siitä tule mainitsemaan tilanteessa. Jälkikäteen sitten saatan saada palautetta nimettömänä monen välikäden kautta jollakin foorumilla - parhaassa tapauksessa sitten olen saanut mailia, johon olen pystynyt jopa vastaamaan. Jälkikäteen vain on vaikea enää korjata tilannetta, jonka olisi heti paikan päällä sanottaessa voitu korjata. Itseäni jäävät tällaiset tilanteet harmittamaan hirveästi.

Olen myös pohtinut, mihinkä olen cosplaytani viemässä. Vuosi sitten unelmoin, että ehkä joskus pääsisin kilpailemaan World cosplay summittiin. Nyt kun mietin asiaa tarkemmin, en olekaan siitä enää niin varma. Kilpailemaankin aloitin kunnolla vasta, kun minulle oli kommentoitu, että pitää kilpailla.

Onhan kilpaileminen hauskaa ja se tuo vaihtelua, mutta en halua todellakaan asettaa itselleni paineita cosplaysta sen takia, että nyt on pakko lähteä kisaamaan, puvun täytyy olla moitteeton! Ei. Kilpaillaan joskus kun on fiilistä, en lähde enää väkipakolla tunkemaan kisoihin, jotta saisin nimeä tai krediittiä. Teen tätä kumminkin omaksi huvikseni, en kenenkään muun takia.

Jatkossa en pysty sanomaan varmaksi, tullaanko minua enää näkemässä kisalavalla. Voi olla, että tullaan, voi olla, että ei. Aion nyt kumminkin pysyttäytyä siinä, mikä itselle cosplayssa on tärkeää. Juurikin tämä play-osio.

torstai 23. helmikuuta 2012

Uusia ideoita

Taisinkin tuossa aiemmassa päivityksessä sanoa, että tulee varmaankin suunnitelmat muuttumaan ja uusia ideoita ilmestyy tyhjästä... No, ei ainakaan ollut katteeton lupaus.

Ensinnäkin, Draco Malfoyn voin melkeinpä jo unohtaa, koska hiukseni ovat jo siihen hommaan liian pitkät. Eihän sitä koskaan tiedä, jos kesäksi taas päätän ne nyrhiä pois, mutta tarkoitus olisi ainakin kasvattaa. Katsotaan nyt siis, mitä tapahtuu.

Listaan tähän nyt uusia pukuja, mitä olen kehitellyt ja tulen osan toteuttamaankin:

Makoto Nanaya
BlazBlue pelistä uusimpia hahmoja. Olen siis cossannut kyseisestä sarjasta jo Taokakaa.

Makoton löysin itse asiassa aivan vahingossa, kun menin ystävälleni etsimään lähdekuvaa Taokakasta. Tuli sitten Makoto vastaan ja ihastuin hahmoon heti. Tai lähinnä häntään, koska mietin aina, miten joku tietty kohta jossakin hahmossa olisi toteutettavissa cosplayn kautta.

Puvussa on vaan se ongelma, etten usko, että oma itsetuntoni riittää siihen, errä hypin käytönnässa rintaliiveissä ja stringeissä koko conin ajan. Tämä cossi jää siis hautumaan hamaan tulevaisuuteen, mutta haluan ehdottomasti jossain vaiheessa kyseistä hahmoa cossata.



 

Rei Ayanami
Neon Genesis Evangelionista. En ole itse asiassa sarjaa lukenut yhtään enkä sen puoleen katsonutkaan. Olen silti kaverilleni luvannut, joka halusi lähteä kokeilemaan cosplayta yhdessä kanssani, että cossaan kyseistä hahmoa. Hän ei seurannut yhtään samaa sarjaa kuin minä itse, niin minä tein kompromissin ja hän valitsi sarjan, jota itse seuraa. Olisi siis tarkoitus tätäkin sarjaa jonkin verran edes seurata, joko mangan tai animen kautta.
Tätä cosplayta meinataan Animeconiin 2012 .











Stocking
Panty & Stocking with Garterbelt -sarjasta. Bongasin itse asiassa ensimmäisenä pelkän peruukin, jossa oli sitten kuva kyseisestä hahmosta samassa. Ihastuin sitten hahmoon, jonka jälkeen päätin, että tuota hahmoa haluan cossata. Tällein minulle on itse asiassa käynyt aiemminkin, mm. Taokaka lähti tällä periaatteella liikenteeseen. Näin ensin hahmon ja päätin, että tuon puvun teen ja sitten vasta aloin tekemään taustatutkimusta.
En ole vielä suunnitellyt, mihinkä coniin tämä tyttönen lähtisi. Katsotaan, mihin nyt inspiraatio iskisi.






Sango
Sarjasta Inuyasha.
Katselin vain Desucon 2012 tulevia cosplayryhmiä ja bongasin sitten tutun sarjan. En hirveämmin fanita Inuyashaa, mutta voin kyllä kuvitella cossaavani sarjasta jotakin. Sango oli sitten ainoa naispuolinen, minulle soveltuva hahmo joka oli vapaana. Päätin siis napata hänet.
Tämä puku pitäisi siis saada valmiiksi Desuconiin 2012. En ole itse asiassa edes täysin varma, minä päivänä ryhmä kokoontuu...
Epäilen, että omalla kohdalla puku kaatuu proppiin. En ole koskaan ollut oikein haka valmistamaan proppeja, enkä usko, että jättikokoinen bumerangi olisi millään lailla minulle helppo proppi. Saattaa siis olla hyvinkin mahdollista, että minun Sangoni liikkuu pelkästään katanan voimin.