Piilarit, osa 1.

Tässäpä tämä ensimmäinen piilarikokeilu. Suhteellisen hyvin tämä onnistui - itse asiassa todella hyvin.

Aluksi oli ongelmia saada nuo piilarit silmiin, kun jäivät kiinni sormeen eikä tuntuneet mahtuvan edes silmään.
"Miten tuo voi mahtua, luomi tulee eteen?!" oli mietteet siinä vaiheessa.

Laitoin ensin piilarin oikeaan silmään, pidin viitisen minuuttia totutellen ja laitoin vasempaan. Koska jännitin operaatiota niin paljon, tuli minulle paha olo. (sama minkä takia verenluovutuksen jälkeen yleensä voin todella pahoin)

Olin kuvitellut piilareita jotenkin....noh, kovemmiksi kun katselin niiden lillumista nesteessä. Tiesin kyllä, ettei ne mitään kovaa muoviseosta voineet olla vaikka siltä näyttivät. Silti oli yllätys kun sellaisen sai sormeen, että linssi olikin aivan pehmeä. Kuin kontaktimuovi.

Aluksi silmissä tuntui pientä kutinaa ja ''ylimääräisen'' tuntua, kuten varmasti moni on kuullut tätä sanottavan. En siis ihmettele yhtään että ihmiset suosittelevat kokeilemaan linssejä ennen varsinaista conia. Minäkin suosittelen. Välillä näkökenttä tuppasi olemaan hieman kellertävä.

Omalla kohdallani linssit kumminkin asettuivat päähän n. 10min jälkeen ja pian en enää huomannut linssejä muusta kuin siitä, että näkökentän reunalla loisti jotakin keltaista. Jos suljin silmäni pidemmäksi aikaa, muljahtivat linssit paikaltaan silmien avautuessa. Kumminkin linssit onneksi asettuvat itsestään paikoilleen, eli ei tarvitse kuin räpytellä tai pyörittää vähän silmää niin linssit menevät itsestään paikoilleen.

Pidin linssejä n. 4h totuttelun tapaisesti, kunnes hauskuus piti ottaa pois ennen töihin menoa. Mummelit eivät varmaan olisi arvostaneet kassan takana olevaa keltasilmäistä hirviötä.

Linssien poisotto sujui myös yllättävän mutkattomasti. Otin linssistä pienen nipsausotteen keskeltä, jolloin linssi nousi hieman koholleen ja nostin sen pois silmästä. Vaivatonta ja näppärää, vaikka pelkäsinkin ihan muuta.

Jos joku miettii, sopiiko piilarit omiin silmiin, voi käydä optikolla juttelemassa asiasta ensin ja testaamassa, minkälaiset piilarit silmille sopii parhaiten. Minulla on todella kuivat silmät, joten itselleni sopii parhaiten pehmeä linssimalli (jollaiset onneksi satuin vahingossa ostamaan) Laitoin myös itse silmiä kostuttavia tippoja ennen linssien laittoa, jotta silmäni eivät kuivu kokonaan päähän. Tipoiksi pitää tällöin valita lisäaineettomat, jotta piilolinssi ei vaurioidu. Omalla kohdalla lisäaineeton puteli maksoi 5,75€ kun taas lisäaineellinen 5,45€, eli se 20snt heitto ei kyllä enää tuntunut missään. Ja hyvin toimi tipat, sain pidettyä silmiä auki yli 2min kunnes päätin, että olisi tervettä räpytellä välillä vaikkei tarvetta olisi.

Ja tosiaan, meinasin unohtaa: linssit jotka itse ostin (Jyväskylä Simplytattoo, 10€kpl eli 20€/pari + linssineste ja kotelo + 5€ yhteensä 25€) ovat UV-valossa hohtavat 3kk linssit. Joillakin oli kuulemma huonoja kokemuksia UV-linsseistä, että oman silmän väri näkyi läpi, mutta itsellä tätä ongelmaa ei ainakaan ole. Ja omat silmäni ovat veden siniset ja - kuten näkyy - hyvinkin keltaiset.

Jos joku jossain vaiheessa haluaa tarkempaa kollaasia linssien laitosta niin heitelköön kommenttia, voin kyllä kuvata ja kirjoittaa oman laittoni/poisottoni ohjeet.

Kilpailupelko

Nyt se sitten isku kun kaikki on jo tehty valmiiksi. Kaikki tarvikkeet ostettu pukuun. Puku aloitettu. Esitys suunniteltu. Taustamusiikki ja valotoiveet laitettu eteenpäin. Esitykseen tilattu tilpehööriä. Harjoiteltu. Ja nyt en haluakaan enää kisaamaan. Loistavaa.

Oli tarkoitus alun perin ilmoitautua Traconiin tuohon ryhmille suunnattuun kisaan (oliko esityskisa nimellä sunnuntaina?) mutta jouduin perumaan sen kun kuulin, että esitys saa olla maksimissaan 3min pitkä ja videota ei saa käyttää. Olin suunnitellut jo aikoja sitten 6s. videolla (ja tottakai musiikilla) toteutettavan esityksen parin kanssa Tengen toppa gurren lagann sarjaan, mutta koska tämä ei onnistunut päätin säästää esityksen ja peruin osallistumisen. Päätin sitten osallistua lauantaina edistyneemmille tarkoitettuun cosplaykilpailuun. Huonoin tuloksin.

Minua askarruttaa:
- voinko pärjätä? (ei sillä ole aiemminkaan ollut minulle väliä, mutta nyt se vaan painaa mielessä)
- olenko tarpeeksi taitava?
- onko esitykseni tarpeeksi hyvä?
- pitävätkö ihmiset pukuani naurettavana?
- entä esitystäni?
- katsovatko tuomarit minua nenänvarttaan pitkin?
- entä muut kisaajat?
- miksi annan parin ihmisen mielipiteen vaikuttaa?

En olisi alunperinkään alkanut kilpailemaan tänä kesänä näinkin ''ahkerasti'' ellei minua olisi kritisoitu Bakaconissa, että mokani johtuivat siitä, että "ei ollut kisakokemusta tarpeeksi." Vasta jälkeenpäin aloin miettiä, että mm. minua taekwondossa valmentanut dani ei ole koskaan pitänyt kisaamisesta ja silti on suomen huippunimiä kyseisessä harrastuksessa. Minä vain näköjään olen vielä mieleltäni niin epävarma, että annan toisten mielipiteiden vaikuttaa vaikka en haluaisi. Ja se on ajanut minut nyt tähän tilanteeseen.

Usein istun harrastehuoneen lattialla tuijottamassa cosplaypukua, joka alkaa hiljalleen kasaantua. Kun olen saanut jonkun osan valmiiksi, olen todella ylpeä itsestäni, olen taas ylittänyt itseni ja oppinut jotain uutta. Samalla joku pieni ääni naputtaa korvaani, että oletko varma että tuo on tarpeeksi hyvä, mitä vihamiehesi sanovat, entä sinua paremmat cossaajat?
   Ja sen jälkeen vaellan synkkiin ajatuksiin, miksi halusinkaan kisata?

Halusin kertoa tämän lukioilleni sen takia, että vaikka mitenkä hymyilen siellä lavalla ja saatan vaikuttaa ylimieliliseltä, niin pelkään olla siellä todella paljon. Olen joka ikinen kerta kun olen lavalle noussut, niin yrittänyt voittaa ihmiskammoani, mutta en ole siitä vielä päässyt. Taokakan naamiossa oli se hyvä puoli, että ilmeitäni ei nähnyt ja kukaan ei nähnyt oikeita kasvojani. Jos minua ei etukäteen tunnistanut, niin ei kyllä tiennyt minkä näköinen olen.
   Haluaisin nyt niin tuota samaa.

Yritän kumminkin selvitä kisoista. Yritän kiivetä lavalle, esittää kerrankin etukäteen mietityt koreografiat ja nauttia siitä. Yritän unohtaa, että tuomarit arvostelevat joka ikistä liikettä ja saumaa ja yritän unohtaa, että oikeasti pelkään olla lavalla. Yritän vain voittaa pelkoni ja olla perumatta kisaan osallistumistani.

Jos satut olemaan samassa kisassa mukana, olisin hyvinkin iloinen jos tulisit takahuoneessa minulle juttelemaan. Voin näyttää äkäiseltä, vihaiselta tai zombilta, mutta se johtuu siitä, että hermoilen. Ja ystävällinen tervehdys riittää siihen, että oloni helpottaa.

Nyt kun sain purettua tuon esiintymisjännityksen tänne, voinkin sitten paljastaa, mitä pukua olen tuonne tekemässä.

Sarja on Soul Eater ja hahmo on Blair.

Olen nähnyt useita kuvia Blair-cosseista, joten olenkin taas nostanut rimani hyvinkin korkealle tuon tekemisessä. Hame ei saa olla roikkuva vaan sen täytyy olla tuollaisessa asennossa, sen täytyy olla ryhdissä. Olen alkanut väsäämään alushametta huopatukikankaasta sekä rautalankakehikosta jotta hame säilyttää muotonsa. Istuminen tuleekin olemaan sitten ongelma, mutta se on sen ajan murhe, eikös?

Hatun kiekura tehdään kanssa rautalangan kanssa (samoin hatun lieriosa) jotta kangasta voi taivuttaa haluttuun muotoon.

Kengät on tehty vanhoista korkokengistä ja - yllätys yllätys - sukkahousu shoecoverista versiona legginssit. Jouduin laittamaan kahdet legginssit päällekkäin, koska valkea jesari hohti alunperin läpi. (+tuhosin ekat coverit, jonka takia kehotin ostamaan kahdet sukkikset varmuuden vuoksi) Kuvissa näkyy kuinka olen rautalankaverkkoa taivutellut tuohon kengän kärkimuotoon ja pehmittääkseni / tukeakseni rautalankaa muotoonta olen liimaillut jesaria. Ja tuohon kärkeen teippasin kiinni myös V-malliset vessapaperirullanpalat estämään rautalankaverkkoa repimästä legginsejä auki.

Ajattelin leikata legginssit sen verran auki, että ompelen ne kiinni ihon värisiin sukkahousuihin ja näin ollen vältän myös sitä, että joudun kiskomaan shoecovereita koko ajan ylös.Ajattelin laittaa sukkahousujen päälle vielä alushousut niin jokainen luulee, että minulla on oikeasti niin sileä ja kimalteleva iho.

Katsellen mitä tästä nyt tulee. Mutta jos näette Blair-asuisen, n. 160cm tytön ja tunnistatte sen minuksi, saa tulla tervehtimään. Desussa se ainakin aiheutti todella hyvän mielen joten eiköhän tee samaa Traconissakin. Ja voin tarjota teille jälleen pockyja. (myös järjestyksenvalvojana minua saa tulla tervehtimään ja pariltani saa kysyä hattivattitanssia)

PS. Nyt kun selvitin kaikki kisasotkut (eli ryhmäkisaperuutus ei ollut mennyt vastausviestistä huolimatta perille asti) niin sain tietää, että minun ei tule tehdä minkäänlaista lavaesitystä kyseisessä cosplaykisassa. Omalla tavallaan suunnaton helpotus - ja pettymys. Nyt minulla on sitten rytmisen voimistelun nauhat tyhjänpanttina.

Cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä

Usein olen miettinyt, miksi näin? Omissa puvuissani en ole tuntenut sen suurempaa tuskaa, vaikka suurin osa sitä väittääkin, että cosplayaaminen ei voi olla cosplayaamista ilman tuskaa. Puku kiristää, hiertää, hiostaa, painaa... Miksi?

Omalla kohdallani vaikein cosplayni on ehdottomasti ollut Blaz Bluen Taokaka johon jouduin väsäämään maskin. Nyt jälkiviisaana voin sanoa, että kipsistä tehty maski ei ollut ehkä kaikkein paras idea. Jatkossa tullaan sitten muistamaan tämäkin.

Mutta maskin kanssa hengittäminen oli ensinäkin vaikeaa. Happea ei tullut tarpeeksi maskiin ja hiilidioksidi pyöri koko ajan maskin alla. Hengitysilma lämpeni ja sen takia kasvojen alueella alkoi olemaan todella kuuma. Ja koska hiilidioksidin määrä maskissa oli suurempi kuin hapen, alkoi hengitykseni olemaan huomattavasti raskaampaa ja pinnallisempaa. Kun maskin sitten otti pois huomasi vasta, kuinka raskaasti olinkaan hengittänyt sen alla.

Näkökenttä oli myös hyvin huono. (kuten Desun päivityksestä varmaan saakin kuvauksen) Näin juuri ja juuri metrin verran sivuilleni, eli näkökenttäni oli todella kapea. Varpaita en nähnyt ollenkaan, joten isojen esteiden huomaaminen oli hankalaa, saati sitten pienten kuten kynnysten. Kanssa kanssacossaajat olivat minulle ongelma, sillä en suurimmaksi osaksi nähnyt, jos joku käveli minua päin.

Kuuleminen maskin kanssa oli kanssa ongelma. En kuullut puoliakaan mitä minulle puhuttiin tai kun minulle huudettiin. Vasta kun joku tuli naputtamaan minua olkapäälle, olin täysin varma, että minulle puhuttiin. Kanssa oma ääneni kuului maskin läpi varsin huonosti, mutta tähän tein sentään matkamessujen jälkeen pienen korjauksen ja hakkasin suun kohdalle kipsiin pienen reiän, josta puheeni kuului ulos. Silti jouduin puhumaan tavallista lujempaa että sain ääneni kuuluviin.

Tassut olivat myös ongelma, sillä ne hiostivat ja estivät minua käyttämästä omia käsiäni kunnolla. Samoin mm. vessassa käyminen oli iso ongelma, kuten myös ruokailu.


Olen laatinut itselleni säännöt, miten saan itselläni toimimaan edes suhteellisen siedettävän cosplayn:


Sääntö nro 1. Koko
Valitse itsellesi hahmo, joka on suurin piirtein lähellä omaa kokoluokkaasi. Näin ollen sinun ei tarvitse alkaa miettimään pukua, jonka takia pitää hankkia pois 10cm vyötäröltä tai kiristettävä korsetti.
   Myös puvun voi suunnitella sen mukaan, että siinä voi liikkua. Tottakai tämä ei ole kaikissa puvuissa mahdollista, mutta jos olet cossaamassa esimerkiksi Narutoa, ei sinun tarvitse hankkia sitä tiukinta hupparia ja ihonmyötäisiä housuja cossiin. Tilaa saa olla, voin lyödä vetoa, että jossain vaiheessa conia tulet kaipaamaan istumista.
   Pukuun hankittavat propit / muut osat ovat myös tärkeitä olla oikeaa kokoa. Vaikka miten olisit löytänyt 100% samanlaiset kengät kuin lähdehahmolla ja vielä halvalla, jätä ne ostamatta jos ne ovat liian pienet. Koko 36 ei todellakaan mene 38:n jalkaan, varsinkaan jos niillä täytyy kävellä se 6-10h. Kannattaa panostaa kumminkin omaan terveyteen ja käyttää järkeä näiden kanssa. Sama asia hanskoissa. Mies harvemmin pystyy vetämään samankokoisia nahkahanskoja käteensä kuin nainen ilman, että sormet lyhenevät ja kaventuvat senteillä-

Sääntö nro 2. Kangas.

Valitse kangas ensisijaisesti sen mukaan, mikä lähdehahmolla kangas on. Mutta jos kangasta ei ole mainittu ja sen saa itse päättää, kannattaa valita mahdollisimman hengittävä ja venyvä kangas. Esimerkiksi Death Noten Misa Misa on esimerkkinä hyvä. Vaikka mekko hohtaa ja Misan tyyliin sopisi, että mekko on nahkaa tai PVC:tä, ei se kankaana ehkä ole paras ratkaisu kesällä. Nahka on todella lämmin ikä hengitä yhtään, samoin PVC joka on kaiken lisäksi todella hiostava kangas. Kesäisen lyhyt mekkokin muuttuu lämpimällä ilmalla ja painostavalla conin sisäilmalla todella kuumaksi toppa-asusteeksi.
   Itse en myöskään suosi housuihin kyseisiä kankaita, sillä edellämainittujen syiden lisäksi haluan todellakin istua conissa.

Sääntö nro 3. Suhteellisuus
Tämä on nyt säännöistäni kaikkein tärkein itselleni. Vaikka mielelläni tekisin paljon erilaisia, hyvinkin vaikeita hahmoja, niin pidän omat ideani suhteellisuuksien rajoissa. Jos hahmolla esimerkiksi on kaksimetriset sarvet, jätän sen välistä. Liikkuminen sellaisten kanssa olisi ongelma ja sellaiset häpäkkeet päässä saattaisivat jo painaa jonkin verran. Tällaisia hahmoja ei ole vielä tullut vastaan muissa kuin Death Noten shinigameissa. Aloin suunnittelemaan pukuja liian hankaliksi ja lopulta päätin, että menköön tuohon suhteellisuuteen. En osaa pysyä puvuissa järkevyyden rajoissa, joten parempi olla tekemättä niitä ollenkaan. Aloin mm. miettimään robottikäsiä yhdelle shinigameista, koska omat käteni olivat liian paksut. (olisi pitänyt raapia lihat pois ja jättää pelkkä luu)

Näillä kolmella siis itse etenen. Mutta sitten päästäänkin siihen takaisin alkuun: cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä miksi?
No, ainakin allekirjoittanut viettää unettomia öitä, menettää hermonsa, stressaa, laskeskelee budjettia, jännittää, stressaa vähän lisää ja unohtaa lopulta syödä ja juoda harrastuksen parissa.

Tuska se on henkinenkin tuska - mutta onneksi olen masokisti.

Pelona versio 2.

Vihdoinkin sain niin paljon aikaa ja energiaa, että jaksan tämän nyt laittaa tänne.

Eli Pelona-cosplayni versio 2, joka nähtii Nekoconissa Kuopiossa.

Pelona versio 1. (2010 BakaCon)

Pelona versio 1. (2010 BakaCon)

Ilmoittauduin Nekoconin cosplaykisaan hyvissä ajoin etukäteen, itse asiassa heti kun kilpailu aukesi. Olin jo ennalta päättänyt, että menen kisaamaan Pelona-puvussa, joten olin rauhallisin mielin. Minullahan oli puku valmiina, eikä siihen tarvinnut tehdä kuin pieniä muutoksia.

Loppujen lopuksi nämä ''pienet muutokset'' saivat tällaisen listan aikaan:



* Shoecoverien korjaus: reikien ompeleminen umpeen ja uudet pohjalliset
* Peruukin harjaus ja uudelleen kihartaminen.
* Paita kokonaan uusiksi.
   - H&M valkea t-paita x 2. Toisesta hihat ja toisesta paitaosa.
   - Pääkallopainatus paitaan

Helman pitsit, kukat + helmet

   - Pitsien värjäys pinkiksi (samalla metallinhohtovärillä maalattu kuin kruunu.) -> Pitsit kiinni hihoihin ja kaulukseen.
* Keepin kaulus uusiksi paremmin pystyyn ja muotoon.
* Jättirusetti kokonaan uusiksi ja paremmin kiinni.
* Vyöhön valkea karvareunus.
* Kokonaan uusi hame.
   - Hameeseen valkea reunus pitsistä.
   - Hameen kukat pitsistä ja kukkien keskelle pienet helmet.



Tekemistä siis riitti ja viimeisenä iltana vielä viimeistelin kaikki. En vieläkään ollut hameeseeni tyytyväinen, en ymmärrä miten hameet menevät minulla ihan päin *piip*. Ainut missä olin hameessa tyytyväinen oli nuo kukkien helmikoristeet yksityiskohtana. Harmi vain, että tuomaroinnissa unohdin sanoa sen.

© Kyuu Eturaitti

Esityshän oli kanssa yksi katastrofi. Tämä oli toinen esitys jonka olen koskaan pitänyt ja ihme kyllä - tähän minä sentään harjoittelin. Tosin koska loin esityksen kanssa parissa päivässä niin ihmeitä ei voinut odottaa. Olisin halunnut erilaisen, mutta koska minulla ei ollut käytettävissä sellaista ohjelmaa jolla olisin osannut muokata jotain, tuli videosta/esityksestä mitä nyt tuli.

Olen itse asiassa esitysteni laadusta todella pettynyt. Kumminkin valinnaisissa valitsin koulussa aina ilmaisutaidon ja pitän näyttelemisestä yms. mutta tuo lavalla olo ei sitten cosplayssa luonnistu ei sitten millään. Kaiketi siinä ne ulkonäköpaineet ja se, että ihmiset vertaavat miten paljon olet onnistunut saamaan alkuperäisen hahmon luonnetta esitykseen mukaan hermostuttaa minua. Nyt on kumminkin pakko spoilerina sanoa, että olen suunnitellut yhteen ryhmäcossiin jo aivan upean esityksen (omasta mielestäni) johon kuuluu musiikki ja video. Tämä esitys olisi pitänyt nähdä Traconissa, mutta kun sain tietoon, että videota ei voi käyttää Traconin kisassa, peruin osallistumisenne. Haluan tuon idean käyttää vasta sitten, kun voin toistaa musiikkia että videota.

Mutta, ilmeisesti jotakin meni oikein sitten edes siinä osuudessa. Palkintosijoille en päässyt, mutta kunniamaininta ''cover girl''- tuli sitten tähän suuntaan. Se, olenko niin otettu tuosta kunniamaininnasta - en tiedä. Tietysti onhan sitä kiva olla kansikuvatyttö, mutta haluaisin kyllä loistaa ehkä muulla alalla. Tosin, tästähän se voi lähteä?

Tämän vuoden pukuun olen kumminkin paljon tyytyväisempi kuin vuoden 2010. Puku jää nyt eläkkeelle, enkä usko että tulevaisuuden coneissa tullaan enää näkemään. Kiitän Bakan sekä Nekon niitä conilaisia, jotka tulivat kehumaan pukuani. Varsinkin niitä paria tyyppiä, jotka kehuivat pukuni parhaaksi Pelonaksi koskaan. Jos osaisin punastua kohteliaisuuksista, olisin ollut punaisempi kuin asuni (:


Lopputulokset puvustani Nekossa 2011:

Välähdys kilpailun kuva

Oma avokado<3

© Kyuu Eturaitti

Cosplaydeitti

Trafalgar Law

Usopp - Cheer up!

 

PS. Napakoru ei jäänyt minulla vahingossa napaan eikä sen takia, että pelkäisin korun menevän umpeen. Minusta vain mustapinkki lepakkokoru sopi omalla tavallaan Pelonalle, samasta syystä jätin itselleni ristin muotoiset korvikset korviini. Muut lävistykset revin sitten irti, koska ne eivät pukuun sovi. Tulen aika varmasti jatkossakin käyttämään tällaisia yksityiskohtia puvuissani. Kiitos ja kuitti.